Espoolaisen tunnustus

Myönnän helsinkiläisten silmissä syyllistyneeni rikokseen ihmiskuntaa ja maapalloa vastaan. Asun Espoossa ja näin ollen edistän ilmastomuutosta. Espoolaista saa varsinkin medioissa lyödä kuin vierasta sikaa. Meitä alempaa kastia ovat vain nurmijärveläiset.

Espoon kaupunkikeskukset on ammuttu hajalleen kuin haulikolla. Poikittaisliikenne on parhaimmillaan tyydyttävää, pahimmillaan välttävää. Espoolaisilla on helsinkiläisen toimittajaystäväni sisäpiiritietojen mukaan enemmän kakkos- (vaiko peräti useampia) autoja kuin muilla pääkaupunkiseudulla asuvilla.

Kaikesta edellämainitusta huolimatta asun perheineni Espoossa vapaaehtoisesti ja viihdyn täällä erinomaisesti. Toisin kuin Helsingin Sanomien (helsinkiläis?)toimittaja epäili en ollenkaan koe identiteettiäni uhatuksi sen tosiasian takia, ettei Espoossa ole Helsingin kaltaista "keskustaa". Rakennan identiteeettini aivan muiden asioiden varaan.

Helsinkiläisten on kovin vaikea ymmärtää, että Espoossa on ihan mukava asua. Se on minusta erikoista. Minulle kun ei tuota vaikeuksia ymmärtää, että ihmiset pitävät erilaisista asioista.

Kuuden viikon kesälomallani en käynyt Helsingissä kertaakaan. Mieheni ei ole käynyt Helsingissä moneen vuoteen. Lasteni kummeista kaksi asuu kilometrin sisällä. Samassa lähiössä asuu kaksi ystävääni.

Esikoinen pääsee jo nyt musiikin teoriaan ja säveltapailuun kävellen, ja ensi vuonna hän luultavasti menee jo soittotunneilleenkin yksin -bussilla. Jos löytäisin Espoosta sopivan työpaikan, vaihtaisin nykyisen työni siihen mielihyvin. Sen sijaan asuinpaikkaa en halua vaihtaa. Elämäänsä voi siis aivan hyvin elää myös Espoossa.

Myönnän, ettemme vuonna 2000 asuntoa ostaessamme tulleet ottaneeksi huomioon kaikkia mahdollisia seikkoja, jotka tänä päivänä elämäämme vaikuttavat. Eniten valintaamme vaikutti asunnon huono kunto: se laski asunnon hintaa niin paljon, että saimme reilusti enemmän neliöitä.

Suorien bussiyhteyksien lakkauttaminen ja kaupunkiratauudistus ovat viimeisen kahdeksan vuoden aikana pidentäneet työmatka-aikojani samoin kuin väestön pakkautuminen kasvukeskuksiin. Pahin pullonkaulamme liikenteellisesti on Nokia-Siemens-Networksin suuri toimipiste täällä Espoon Karamalmilla. Uskallan epäillä, että sinne autoissaan matkustavista osa on myös tulossa töihin Espoon ulkopuolelta.

Espoolaisuudestani huolimatta en suostu olemaan helsinkiläisten sylkykuppina. Koska en aja autoa, en ole eläissäni ajanut yhtään kertaan Länsiväylää/Mannerheimintietä tai mitään muutakaan väylää ruuhkauttamaan teitä, tuhoamaan hengitysilmaa tai tukkimaan parkkipaikkoja. Käytän bussia, junaa, ratikkaa ja metroa. Muutenkin perheemme elämäntapa on elämäntilanteeseen nähden riittävän ekologinen. Emme lentele lomalle Thaimaaseen tai laskettele Levillä eikä meillä oli kesämökkiä, jonne tiiviisti ajelisimme. Lasten harrastukset eivät myöskään vaadi epäekologista kuskailua.

Kannatan metroa, kaupunkirakenteen tiivistämistä ja tehokasta joukkoliikennettä - kyllä vain.

Se mitä en kannata, on omien valintojen erinomaisuuden alleviivaaminen muiden valintoja arvostelemalla. On absurdia piikitellä yksittäistä espoolaista päättäjien vuosikymmenten takaisista päätöksistä tai yleistää esim. metronvastustajien mielipiteet koskemaan kaikkia espoolaisia.

Asuinpaikan valinta tapahtuu tietyssä historiallisessa tilanteessa ja siihen liittyy paljon erilaisia tekijöitä. On viisasta, että ympäristöseikat nyt otetaan aiempaa paremmin huomioon. Turhaa jälkiviisastelua on kuitenkin syyllistää ihmisiä valinnoista, jotka on tehty jo aika päiviä sitten.