Kävin pitkästa aikaa ihmettelemässä alempien kansanryhmien viihteeksi mieltämääni menoa Ruotsinlaivalla. Likaiselle ja kuluneelle Viking Mariellalle tuskin olisin mennyt viidentoista vuoden tauon jälkeenkään (vastustan ylipäänsä epäekologista Itämerellä ryyppäämistä), mutta luottamusmieskoulutus järjestettiin vanhanaikaisesti "laivaseminaarina".
TES-tietouden lisäksi aalloilla tuli opiskeltua kansan syvien rivien rentoutumis- ja päännollausmenetelmiä, joista ilmeisesti muistin täydellinen tyhjentäminen riittävällä ryyppäämisellä on edelleenkin kärkisijoilla. En tiedä kuinka hauskaa oli ollut vatsansa buffetin sisäänkäynnin eteen tyhjentäneellä risteilymatkustajalla tai turvallaan jokaisen lasivitriinin kyntäneellä nuorukaisella. Me väsyneet perheenäidit (minun lisäkseni varsinainen luottamusmiehemme) nautimme toki risteilyn tarjoamasta hengähdystauosta kotielämään, mutta krooninen univaje ei totisesti houkuttele ryyppäämään tai bilettämään pikkutunneille.
Ilmeisesti elämässä on kaksi ajanjaksoa jolloin ihminen jaksaa bilettää: nuorena ja keski-ikäisenä. Siinä välissä on pitkä tunneli harmailta tuntuvia, väsyttäviä ja arkisia puurtamisen vuosia lasten kanssa.
Lauantai-iltana olimme jo lähdössä hyttiin yöpuulle kun meitä vastaan tuli iltapukuun pukeutunut, lastenvaunuja työntävä nainen. Vaunuissa olevaa, pientä itkevää vauvaa työnnettiin yökerhoon humalikkojen sekaan. Näky oli niin erikoinen, että kukkahattutätien oli pakko mennä ottamaan asiasta tarkemmin selvää.
Aivan tanssilattian vieressä, pitkässä pöydässä näimme juhlapukuihin sonnustautuneen seurueen. Näkemämme lastenvaunut vauvoineen oli nyt työnnetty kiinni tanssilattiaan. Meteli (yökerhossa oli kohtalaisen kammottavaa elävää "musiikkia") oli korvia huumaavaa, ja vaikka vauvan ääntä ei kuulunut, sen kasvojen väristä ja ilmeistä sekä heiluvista käsistä pystyi jo kauempaa päättelemään, että vauva itki ja oli peloissaan. Seurueessa oli myös muita lapsia, jotka käyttäytymisestään päätellen olivat väsyneitä.
Jonkin ajan kuluttua yksi seurueen naisista lähti nukuttamaan vauvaa yökerhon ovelle. Vauvaa tulikin ihastelemaan yksi jos toinenkin humalainen. Saimme sivustakatsojina kuulla, että vauvalle oli järjestetty laivalla ristiäiset! Se on kovin kätevää kun osa suvusta asuu Suomessa ja osa Ruotsissa. Me olimme sanattomia.
Olen aina pitänyt itseäni alkoholiasenteiltani liberaalina. Edustamani järjestö kannattaa kohtuukäyttöä, ja samalla linjalla olen itse. En kaihda alkoholin kohtuukäyttöä lasteni nähden, ja mielestäni saunasiiderin tai muutaman lasillisen viiniä voi hyvin nauttia lasten nähden.
Mielestäni on kuitenkin tilanteita, joihin alkoholinkäyttö ei sovi ja paikkoja joihin lapsia ei pidä vielä. Kaikki ei nykyisinä moniarvoisuuden aikoinakaan ole sopivaa, terveellistä eikä hyväksyttävää.
Kastejuhla on pienen vauvan juhla, jossa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kristillinen juhla, jonka viettäminen humalaisten ja örveltävien ihmisten joukossa on suorastaan irvokasta. Vauvan ensimmäinen, tärkeä juhla ei voi toimia tekosyynä vanhempien pämppäämiselle.
Kuinka kauas vauvan tarpeista on vieraantunut on vanhempi, joka vie pienen vauvansa paikkaan jossa kovat, äkilliset äänet ja todelliset vaarat (humalaiset, päälle rojahtelevat ihmiset) oikeasti uhkaavat vauvaa?Ihmislapsi on syntyessään orientoitunut pelkäämään nimenomaan kovia ääniä ja putoamista. Meluisa yökerho on pienelle vauvalle aidosti traumatisoiva ja pelottava paikka.
2 kommenttia:
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Aika järkyttävää järjestää vauvan ristiäiset humalaisten keskellä laivalla!
Pahinta minusta oli se, ettei kukaan näyttänyt kiinnittävän asiaan sen kummempaa huomiota- osa tietysti oli niin jurrissa ettei eteensä nähnyt - että lasten tarpeet todellakin sivuutetaan.
Taisivat olla tätä "lapsi ei ole muuttanut elämääni mitenkään- osastoa" kun eivät sosiaalitapauksiltakaan vaikuttaneet. Olisi jotenkin helpottanut jos olisivat olleet. Mutta jos ns. tavalliset ihmiset alkavat olla näin välinpitämättömiä, asiat ovat totta tosiaan pielessä.
Lähetä kommentti