Läski vai ruma

"Kumpi oisit jos olis pakko, läski vai ruma?" kysyi langanlaiha tyttäreni minulta bussissa. Kysymys hätkähdytti ja sai katsomaan tyttöä tarkemmin silmiin. Oikeamieliseksi ja pohtivaksi lapseksi tietämäni Esikoinen ei tälläkään kertaa näyttänyt pahantahtoiselta, vaan kysymys oli esitetty vilpittömästi. "Koulussa tytöt puhuvat" esikoinen selitti. Kysymyksestä lähti bussimatkan mittainen keskustelu lihavuudesta ja sen syistä. Lopulta puhuimme myös erilaisuudesta ja ihmisarvosta.

Läskistä ja lihavuudesta on tullut lähestulkoon kaiken halveksuttavan, laiskuuden ja kyvyttömyyden symboli. Samalla kun medioissa toitotetaan ylipainon terveydellisistä haitoista ja yhteiskunnallisista kustannuksista, tuottavat yhteiskunta ja markkinavoimat lisää polttovoimaa lihavuudelle. Naistenlehdissä vuorottelevat kaalikeittodietit ja herkkuohjeet, itsensä hemmottelu ja tehotrimmaus. Yhteiskuntaa joka samanaikaisesti tuottaa ja tuomitsee ylipainon, voidaan pitää tekopyhänä ja moralistisena.

Liikenne ja koneet varmistavat, että yhä vähemmän varsinaista lihasvoimaa ja fyysistä siirtymistä paikasta toiseen tarvitaan. Työelämän vaativuus vähentää vapaa-aikaa ja mahdollisuutta terveyden ja kunnon hoitamisen. Samalla kun ihmisen ravinnontarve vähenee näyttävät pakkauskoot kasvavan yhä jättimäisemmeksi. Tarvitaan melkoista luonteenlujuutta kävellä ohi kymmenien herkkuhyllyjen.

Mielenterveyspotilaat ovat usein lihavia. Psyykelääkemarkkinoilla on kymmeniä valmisteita, joiden käyttäjät kärsivät sietämättömästä ahmimisesta, makeannälästä ja turvotuksesta, jopa metabolisesta oireyhtymästä. Mielen sairauksiin liittyvät stigmat vain lisäävät mielikuvaa holtittomasta syömisestä ja olemattomasta itsekurista. Tosiasiassa monet taatusti täyspäiset ja lujatahtoiset ystävänikin ovat lihonneet kymmenen kiloa kuin itsestään aloitettuaan unettomuuden hoidossa muuten niin loistavan, mutta ruokahalua lisäävän mirtatsapiini-lääkityksen.

Tyttären kanssa käyty keskustelu oli avartava. Tätäkö maailma nykyisin on: ihmisten jaottelua hyviin ja huonoihin, läskeihin ja laihoihin, rumiin ja kauniisiin, menestyneisiin ja putoajiin?Varovainen kannattaa jaottelussaan kuitenkin olla, sillä kvartaalitalouden aikoina tämän päivän menestyjä voi olla huomisen putoaja.