Biponi on tuttuun tapaansa heilahtanut masennuksen puolelle. Työterveyslääkärin vastaanottoaika meni keskiviikkona kokonaan itkiessä, ja kotona joudun menemään suihkuun salatakseni itkemiseni muilta perheenjäseniltä. Mieliala ja tulevaisuudennäkymät ovat apeat ja näköalattomat.
Päätimme yhdessä työterveyslääkärini kanssa jälleen kerran rukkailla lääkitystäni - en edes jaksa muistaa, monettako kertaa viimeisen kahden vuoden aikana.
Koska SSRI-lääkkeitä ei nykytiedon valossa pidetä hyvänä vaihtoehtona kaksisuuntaiseen masennukseen, päätimme yhdessä jättää Cipralex®:in vähitellen kokonaan pois ja nostaa sen sijaan tasaajaa (Deprakine®-enterotabletti) peräti 1500 mg:n vuorokaudessa. Bipolääkkeiden lisäksi minulla on käytössä Tyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan, Topimax migreenin estoon ja mielialaa tasaamaan, Panacod nivelkipuihin ja joko Opamox tai Stella unihäiriöihin. Toisinaan joudun myös käyttämään beetasalpaajaa (Propral).
Välillä mietin, voisiko jaksamistani tukemaan löytyä myös jotakin muuta kuin tämä massiivinen lääkearsenaali.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti