Asia on ihan selvä. Uusimmat ja tehokkaimmat masennuslääkket (Cymbalta ja Efexor) aiheuttavat minulle lievän hypomanian. Hypomania ilmenee monenlaisena levottomuutena, keskittymiskyvyn häiriintymisenä, ärtyisyytenä ja aistiyliherkkyytenä.
Ilman masennuslääkkeitä minulla ei ole hypomaniaa. Sen sijaan on masennus. Koko ajan itkettää. Olo on synkkä ja tunteellinen, välillä jopa epätoivoinen. Toisaalta olen rauhallinen. Päässä ei risteile ylimääräisiä ajatuksia, ei laulunrenkutuksia eikä muutakaan turhaa.
Tänään olin Keskimmäisen keskustelussa ja lähes kaikki mitä lastentarhanopettaja ihanasta pojastani sanoi, nosti kyyneleet silmiini. Jotensakin typerää ja lähes koomista. Onneksi epästabiili tunne-elämäni ei sentään näy ulospäin.
Ylihuomenna tapaan psykiatrin (edellinen käyntikin on vielä maksamatta). Käyntiin on ladattu kohtalaisesti odotuksia ja myös kysymyksiä, joita ensikäynnillä en uskaltanut esittää.
Torstai on toivoa täynnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti