On päiviä ja hetkiä, jolloin uusi diagnoosi todella ahdistaa. En ole NLP:n tai positiivisen ajattelun kannattaja enkä juuri käytä niitä omassa työssäni, mutta oman mielenterveyteni kohdalla olen joutunut tekemään poikkeuksen.
Kun on saanut tietää sairastavansa pahimmillaan itsemurhaan, eläkkeelle tai psykiatriseen sairaalaan johtavaa sairautta, täytyy lusikka ottaa kauniiseen käteen.
En siis muuta asioita, jotka jo ovat hyvin. Lisään hyvinvointia tuottavia asioita elämässäni. On paljon asioita, joista kaikesta huolimatta olen selviytynyt.
Huonoina hetkinä muistutan itseäni näistä asioista.
Jos ihminen pystyy laulamaan Palestrinan Missa Brevistä, hän tuskin on hullu. Teoksen seuraaminen, siihen keskittyminen ja mukana laulaminen vaativat tottuneemmaltakin laulajalta melkoista keskittymistä. Toistaiseksi minulla ei siis ole hätää.
Vai miten mahtaa olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Just niin! :-)
Jakaranda
Lähetä kommentti