Kadonneiden lapasten arvoitus

Sairaalan odotustilassa aika kävi pitkäksi, joten tartuin ämmienlehden stressitestiin. Inhoan naistenlehtiä kyökkipsykologisine juttuineen yli kaiken, mutta täytyy myöntää, etteivät täyteen kymppiin yltäneet stressipisteeni yllättäneet.

Elämässä tuntuu olevan liikaa vähän kaikkea. Työasioiden lisäksi pitäisi jaksaa muistaa lasten harrastukset, terveydenhoito ja kouluasiat. Jo yhden neuvola-ajan varaaminen vie päiväkausia, sillä puhelimessa istumiseen saa varata vähintäänkin kokonaisen lounastunnin. Puhelin tuuttaa varattua koko puhelinajan kun kaikki alueen äidit yhtä aikaa yrittävät saada kullanmuruilleen aikaa.

Tässä yhteenveto asioista, jotka minun yhden tavallisen arkipäivän aikana (omien asioideni lisäksi) olisi pitänyt muistaa:

1) Kottaraisen salaperäisellä tavalla kadonneet silkki-villalapaset (jäljet taitavat johtaa sylttytehtaalle eli mieheen). Kadonneiden lapasten takia meillä ajelehtii epämääräinen joukko lainassa olevia päiväkodin lapasia, joita päiväkodin henkilökunta epäilemättä kuvittelee meidän luukuttavan jossakin kirpputorilla. Ilmankos minua vilkuillaan synkästi aina kun tulen hakemaan lapsia.

2) Ilmoitus päiväkodin Aurinkojuhlasta, jonne Keskimmäinen ja Kottarainen tarvitsevat mukaansa kesävaatteet, rantapyyhkeen ja eväät. (Säntäilen hätäisenä ympäriinsä etsimässä Keskimmäiselle kesävaatteita ja totean, että kaikki shortsit ovat jääneet viime kesästä pieniksi.) Keskimmäinen lyö liinat kiinni ja kieltäytyy pukeutumasta typeriin kesävaatteisiin, joten shortsiongelma ratkeaa itsestään.

3) Esikoisen repussa oleva tuhannen rytyssä oleva matematiikan koe (herää kysymys, mitä tyttäreni koulussa mahtaa puuhata) sekä ilmoitus koulun vanhempainyhdistyksen järjestämistä naamiaisista (Olisi Niin Tärkeää Että Mahdollisimman Moni Voisi Osallistua Ja Hankkia Voittoja Arpajaisiin).

4) Ilmoitus päiväkodin vanhempainyhdistyksen kokouksesta (Olisi Niin Tärkeää Että Mahdollisimman Moni Voisi Osallistua) sekä vanhempainyhdistyksen myymistä pikkuleivistä (Pahoittelemme, Mutta Pähkinäallergian Takia Emme Voi Niitä Ostaa).

5) Esikoisen repussaan tuoma raivostuttava Nuori Suomi-liikuntataulukko, johon meidän vanhempien pitäisi kymmenen minuutin tarkkuudella merkitä lapsen päivittäin suorittama liikunta. Joka vuosi samainen taulukko herättää minussa käsittämättömät aggressiot: vielä tässä liikuntataulukkoja täyttelemään...

6) Keskimmäisen neuvola-aika. En muistanut ja kun muistin, oli terveydenhoitajan puhelinaika jo ohi.

7) Puhelinkonsultaatio Jorvin kuntoutushoitajalta. Esikoisen Opettaja ei voi luopua lakaisemisesta edes siitepöyaikaan (siivoojaa kohtaan pitää osoittaa huomaavaisuutta, aiheutti se sitten Esikoiselle astmakohtauksen tai ei) ja minä alan olla narun jatkeena opettajan takia. Sain puhelinajan ensi viikolle.

8)Keskimmäisen hammashoitaja-aika. En tietenkään muistanut,taaskaan.

Nukkumaan mennessäni palautan mieleeni Kiire-seminaarin kanssa-osallistujan lohdutuksen sanan ja taputuksen olkapäälle: viisikymppisenä kiire helpottaa. Niin varmaankin - jos vielä silloin olen hengissä.