Siitä lähtien kun Kottarainen oppi kävelemään hän on viuhtonut pienillä jaloillaan sisarustensa perässä. Ensimmäisen kikatuksena Kottarainen soi Isoveljelle ollessaan vielä todella pieni vauva. Silloin Velipoika hauskuutti häntä hyppimällä äidin ja isin sängyssä tasajalkaa. Makeimmat naurut on muutenkin aina saanut Velipoika, vaikka hän on sittemmin nostanut pikkusiskon kiusaamisen ihan uudelle tasolle. Ehkäpä hänet myöhemmin palkitaan työstään kunniamerkillä?
Kottaraisen sisarusasema on aina näkynyt myös hänen verbaalisessa kehityksessään. Kottaraisen ensimmäiset järkevät lauseet olivat "odottakaa minua" ja "mulle ensin". Nyt Kottaraisella on suorastaan pakkomielle päästä veljensä kanssa parturiin. Jotakin kivaa parturissa käymisen täytyy olla, sillä sinne Kottaraista ei yleensä oteta mukaan.
Tänään Kottarainen on ollut kotona viettämässä suorastaan tylsää toipilaspäivää. Asetellessaan veturia nukkumaan nukenvaunuihin Kottarainen vilkaisi minua kysyvästi:
"Ei Isoveli ota mun junarataa?" Kottarainen kysyi.
"Velipoika on päiväkodissa." minä vastasin .
"Ei Isi ota mun junarataa? oli seuraava huolenaihe.
"Isi on töissä."
Kottarainen katseli mietteliäänä pöydällä juoksevaa muurahaista ja sitten äitiä.
"Ei muulahainen ota mun junarataa?".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti