Esikoisen 8-vuotissynttärit marraskuussa 2007 onnistuivat yli odotusten. Pienessä asunnossamme onnistuimme vaatimattomalla rekvisiitalla luomaan aidon ja satumaisen kauhutunnelman, josta kaverit jälkikäteen ovat puhuneet pitkään. Täytyy tunnustaa, että lapsenmielisyyteni ei ota laantuakseen, vaan minulla taisi juhlissa olla vähintään yhtä hauskaa kuin lapsillakin.
Keskimmäisen osana on aina ollut tyytyä siskoaan vähempään. Niin myös eilisillä kaverisynttäreillä, jotka samalla olivat Keskimmäisen ensimmäiset. Päivänsankari oli hyväntuulinen eikä onneksi alkanut riidellä vieraiden kanssa. Sen verran häntä kuitenkin taisi jännittää, että ensimmäisten vieraiden saapuessa hän varmuuden vuoksi lukitsi itsensä hetkeksi vessaan rauhoittumaan.
Kun illalla peittelin päivänsankaria vuoteeseen, lupasin järjestää hänellekin myöhemmin toivomansa Kauhusynttärit. Miehen kanssa siivosimme juhlien jälkiä ja uupuneina pohdimme, kuinka monet juhlat meillä vielä on järjestettävänämme. Liian monet.
Toisaalta tässä kohtaa ikä on selvästi puolellani. Mikäli Kottaraisen kouluaikaan Kauhusynttärit vielä ovat in (tosin näytämme jo pudonneen synttäreiden kilpavarustelukelkasta), olen jo niin vanha ja ryppyinen että sellaisenani käyn hyvin sadun noita-akasta. Vielä pikantimman lisän noita-akka-lookiini tekisivät nenäni ulkopuolella roikkuvat polyypit.
Ei tässä auta kuin nauraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti