Kovista kasvosäryistäni huolimatta päätin tänään leipoa Keskimmäisen aikuisjuhlia varten. Koska ystäväni herkullinen tomaattipiirakka ei minun tekemänäni maistu miltään, kehittelin aivan itse piirakkaohjeen, johon oli tuleman mm. basilikaa, erilaisia tomaatteja ja fetajuustoa.
Kun hyvältä tuoksuva piirakka jo jäähtyi liedellä, huomasin että fetajuusto valui edelleenkin lävikössä. Anopille tarjotaan siis fetapiirakkaa ilman fetaa: edellisellä vierailullaan hän söi täysin rasvatonta kuivakakkua, josta leipuri oli unohtanut öljyn.
Koska en ole erityisen hyvissä väleissä anopin kanssa, toivon ettei omituisista tarjoomuksistani lueta mitään rivien välistä. Minä nyt vain olen viime aikoina ollut kamalan huonomuistinen. Kuin ihmeen kaupalla selviydyn työvelvoitteistani, mutta olo on jatkuvasti kuin nuorallatanssijalla. Alas ei voi katsoa tai putoaa varmasti.
Olohuoneen pöydällä pyörii jatkuvasti vähintään kymmenen paritonta sukkaa. Esikoiselta on kateissa päivittäin vähintäänkin aivaimet tai puhelin, ja mies jättää lasten kura- ja villavaatteita milloin mihinkin. Villavaatteiden katoaminen aiheuttaa minussa erityisen suurta raivoa, sillä nimilappujen ompeleminen on ehkä pahin tietämäni kotityö.
Muutama viikko sitten ilahduin valtavasti löytäessäni kirpputorilta ihanat, uudet lapaset. Ilo jäi lyhyeksi, sillä jo seuraavalla viikolla toinen lapanen katosi johonkin. Eniten olen repinyt hiuksia etsiessäni rakasta Kalevala-käätyäni, jossa on hela jokaiselle lapselle. Koru löytyi jo kerran uunin takaa, mutta hävisi saman tien - jonnekin tänne kotiin. Luultavasti se löytyy jonakin päivänä sohvan keravasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti